Muutama viikko sitten luin Facebookissa ihmisten päivityksiä kesälomistaan. Istuin väsystä vinossa koneellani ja sain idean: Mekin voitaisiin pitää lomaa!
Ensin sovin mieheni kanssa - joka on myös yksityisyrittäjä että hän sitten sitoutuu siihen että lomaa pidetään. Ettei sitten taas käytetä lomaa siihen että korjaa autoja joille tuli juuri silloin kiireellinen hätäkorjaus.

Sopimus tehtiin ja sitten tiedottamaan.
Paikallislehteen pikkuilmoitus ja nettisivuille päivitykset. Samoin Facebookkiin.
Sitten pujahdin iloiseen lomanodotustunnelmaan muiden mukana, ihan kuin ihmiset!
Olin valtavan iloinen ja innostunut. Tunsin kuuluvani joukkoon sillä minäkin pystyin hehkuttamaan miten monta päivää on loman alkuun.
Meillä nyt asuvat lainalapset, 13 v tyttö ja 10 v poika - eli Jiit - tempautuivat mukaan. Suunnitelimme etukäteen kaikenlaista ja intoilimme.

Loman alkua edeltävä päivä tietenkin räsähti liitoksistaan - Kari joutui yllättäen hakemaan erään auton sadan kilometrin päästä kun oli jarruputki katkennut. Tämä sitten poiki aikatauluihin dominoefektin niin että minunkin firmallani suunnitellut hommat viivästyivät että vähän meni ylitöiksi. Ja mies jatkoi hommiaan hiukan yli puolenyön sillä toinen auto oli levähtänyt Kasitien parkkipaikalle.  Mutta mitäs siitä - kun päästään lomalle!

1. Lomapäivä oli perjantai, ja menimme Vaasaan hankkimaan minun firmalleni kirjevaakaa sun muuta tärkeää joita en normaaliarkisin pääse ostalemaan sillä olen aina puodissani. Olimme suunnitelleet että päästään ajoissa nukkumaan mutta jotenkin siinä siivotessa ja touhutessa aika valui käsien välistä. Menimme puolen yön maissa sänkyyn. Tietenkin televisiosta - johon olimme viimmein saaneet sieltä Vaasasta kunnon seinätelineen joten minäkin näin telkkarin - tuli jännä elokuva jota teki mieli katsoa. Tietenkin, kun olisi pitänyt mennä varhain nukkumaan.

2. Lomapäivä oli lauantai, ja meidän piti olla klo 7:00 Vaasan satamassa sillä olin varannut meille Uumajan risteilyn. Olimme tosi vilakassa tuulessa laivan kannella ainakin tunnin silmät ristissä sillä minäkin olin edellisenä yönä rannekkeeni mukaan nukkunut 3 tuntia 33 minuuttia.
Ihmeesti kunnon ruoka seisovasta pöydästä toi voimia ja virkistystä. Koska täsmäsää oli ennustanut hyviä kelejä uskalsimme lähteä meidän avoautolla liikenteeseen. Avoautomme on ollut meillä vuodesta 1988, Plymouth Barracuda, vuosimallia 1971. Vanha kunnon veekasi. SIllä oli mukava römistellä katsomaan sisämaahan hirvitalolle ja sieltä pieniä sivuteitä hitaasti takaisin. Jiit istuivat takapenkillä vilttiin kääriytyneenä.

Uumajan satamasta noin 80 km sisämaahan, Bjurholmissa on hirvitalo. Siellä voi rapsutella hirvenvasoja!

https://www.visitumea.se/fi/tervetuloa-uumajaan

Tiet kyllä välillä kävivät huolestuttavankin pieniksi, mutta ainakin kohtaamamme ihmiset nostivat iloisena kättä ja me tietenkin heiluttelimme kuninkaallisesti takaisin. Kenties olimme hieman eksoottinen näky monivärisellä avoautollamme, Jiit takapenkilla vilttikäärössään kuin muumiot. Näimme hienoja maisemia, pieniä kyliä ja huvilayhdyskuntia. Kerran piti jännittää riittääkö polttoaine seuraavaan taajamaan mutta selvisimme hienosti. Uumajassa käytiin ostarilla ja ajeltiin kaupungilla, ja laiva lähti yhdeksältä takaisin Suomeen. Välillä Kari soitti isälleen huolestuneena miten koirien hoito sujui. Olimmehan olleet poissa koko päivän.  Onneksi olin varannut meille hytin, sillä iltapalan jälkeen olisimme nukahtaneet pystyyn.
Kello kaksi oltiin takaisin Vaasassa ja ajoimme pullot kilisten kotiin. Ostin Ikeasta viisi lasipulloa tulevaa omenamehusesonkia varten kun halvalla sai.

3. Lomapäivän aamuna nukuttiin univelkoja pois ja auton tyhjäämisen jälkeen lähdettiin Övermarkin Sportstugalle katsomaan Tervanpolttoa. Se oli yllättävän jännää ja tapahtuman kävijäennätyspäivänä oli ollut 1500 ihmistä katsomassa!

Iltapuolessa lähdettiin ongelle savustetut ahvenenkuvat silmissä Piolahteen. Viidessä minuutissa tuli kolme ahventa joten innostuimme kovasti.

 

Shiba Inu Steeda jaksoi toivoa että saa upottaa ahveneen pikku torahampaansa. Villakoira Elmo onnistui takertumaan koukkuun vain kerran.

Mutta siihen kolmeen ahveneen loppui se saalis ja tuuli yltyi niin että eväitä syödessä tuuli puhalsi kahvikuppini mereen kylmälaukun päältä. Lähdettiin sitten ahvenien kanssa kotiin ja grillattiin makkaraa.

4. Lomapäivä oli maanantai, ja yritin nousta hiukan ihmisten aikoihin. Istuin vessassa ja kuulin että jokin sihisee. Todettiin että vesiputki oli puhjennut ja sihisti vettä lattialle. Se päivä menikin sitten siihen että haettiin oman kunnan liikkeistä LVI-alan tarvikkeita ja samalla muutakin omakotitalon ylläpitoon tarvittavaa tavaraa. Naapurikaupungista Kurikasta kävimme ostamassa oikeaa, keitettyä punamultamaalia. Olemme lateksistakieltäytyjiä. Kurikan kusikiven kohdassa huomasin, että meidän vuoden vanha villakoira Elmo oli hoitanut jonkun kakkajuttunsa käteeni ja housuihini. Tämä riemastutti Jiit isoon iloon. Tiesittekö, että kusikivi on oikeasti sellainen kivi jonka viereen on Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik seurueineen perimätiedon mukaan pysähtynyt 18. heinäkuuta 1752? Tänään, 18.7.17, kuninkaan pissimisestä tulee kuulkaas 265 vuotta! Siitä kun ajelimme kotiin näin miten Juha Mieto istui ojanpenkereellä ja puhui kännykkäänsä. Loppupäivä sitten menikin vessan putkea korjaillessa.

Ja niitä ahvenia savustaessa. Poika ja Kari olivat mestareina. Paha vain että kävi niin että ne ahvenet paloivat hiileksi. Joku oli luurannut savustuslaatikkoon ja se oli jäänyt takareunastaan raolleen, joten savustukseen tarkoitettu leppäpuu oli roihahtanut palamaan.

Ja sitten olikin lomat lusittu!
Olikin ihan kiva päästä tänäaamuna töihin.