Heinäkuu 10. 2017

Robottiruohonleikkuri.
Perjantaina nuoret miehet kävi asentamassa sen noin niinkuin testimielessä että opitaan miten se toimii: Loppui heti kättelyssä se aitapiuhakin ja pitää odottaa että sitä tulee lisää.

Viikonloppuna nurmiroboa on pelasteltu mistä milloinkin ja sehän hakeutuu ongelmiin kuin vuoden vanha villakoirapoika Elmo.
Tänään se ilmoitti aamusta että sataa: Ryhtyy töihin vasta kolmen tunnin päästä. Eikä himmahtanutkaan vaikka ei tosiaan satanut. Oli satanut, joten se tuumi että antaa kuivua ensin.
Sitten säädin terää ja ohjelmoin sitä huomiseksikin leikkaanmaan.

Se on jäänyt tänään jumiin alppiruusupuskaan, autonrenkaaseen, juhannusruusupuskaan ja minne milloinkin. Sitä mukaa kun se löytää ongelmia minä keksin ratkaisuja (niin että tulee aivan oma isäntä mieleen...)

Isäni, joka asuu tässä puotini yläkerra äitini kanssa, ei suostu siirtämään autoaan vaikka parkkeerasi sen melkein piuhan päälle: Se saa riittää ja jos ei robotti tajua niin se on sen vika. Mitäs minä siihen sitten.

Mutta niin se on että sen perässä pitää kävellä että ymmärtää sen logiikan, tai sen puutteen.
Nyt pitäisi keksiä juttuja, joilla "merkitsen" sille kukkapenkit. Murautti hentojen juhannusruusujenkin yli ennenkuin kippasi selälleen. Perennatuet toimii, samoin reunakivet.

Naapurin kissan ilme kun seuraa nurmenleikkuurobottia
 

Elokuu 9. 2017

Tiedän, että olette kovasti murehtineet miten ruohonleikkuurobotin kanssa menee.
No minäpäs kerron.

Se on leikannut nurmikkoa ja olin jo melko tyytyväinenkin välillä. Se on ollut sellainen hauska ja tolkuton yli-positiivinen möngertäjä jolla ei ole oikein järkeä mitä voi tehdä ja minne mennä. Sitkeällä ahertamisella se kuitenkin on saanut koko nurmikon kohtuullisen siistiksi.

Monta kertaa päivässä olen sitä pelastellut mutta sehän on vain hyvä että tulee istumatyössä välissä käveltyä pihalla.

Viimeaikoina huolestuin kuitenkin sen mielenterveydestä, sillä se alkoi tekemään outoja peruuttelukuvioita. Se myös jumitti usein keskelle sileää nurmikkoa eikä liikkunut minnekkään. Näytössä luki "olen jumissa, paina nolla".

Se löydettiin useamman kerran isän PT:n (se on auto, ei Personal Trainer) alta vaikka se on melkein metrin päässä sen rajalangasta. Luulin että se on vain ihastunut. Siellä se ilmoitti "Olen poistunut työalueelta. Paina nolla"

Lopuksi se alkoi kertomaan hollanniksi (vaikka kieliasetus on suomi) kun tuli sade. "Sataa, odotan xx minuuttia" (het regent, ik kijk uit naar xx minuten) ja pyysin Karia katsastamaan roboa. Hän totesi hämmästyneenä että kolme sen neljästä suojakuoren ruuvista on kokonaan kadonnut ja eturenkaan ruuvi puuttuu myös.
Robo sai uudet ruuvit ja katso: Sen koko persoonallisuus muuttui ja kuviot selkenivät. Se raukka luuli siksi olevansa jumissa kuin suojakuori luiskahteli silmille ja pyörä jumitti.

Seuraan jännittyneenä miten sujuu.
Äsken kävin sen pelastamassa laturiin koska se oli törmännyt väärään paikkaan jätettyihin kottikärryihin. Ja ilmoitti "Olen jumissa, paina nolla." Sitä ennen se oli mönkinyt ison kuusen alle, kipannut selälleen ja ilmoitti "Olen ylösalaisin. Paina nolla".

Alkaa olla aika keksiä sille nimi. Posityyhtynen?

PS. En kuitenkaan mitään halua vihjailla kun se hollantia alkoi puhua kun 75% ruuveista puuttui.

Meillä oli eilen hääpäivä ja mentiin sen kunniaksi Fagerö Sea Siden meren rannalla sijaitsevaan ruokapaikkaan syömään. Me tilattiin pitsat ja Jiit halusivat hampurilaisia. Saahan sieltä á la cartena kaikkea muutakin kohtuullisella hinnalla.
Kovinkaan moni teuvalainen - tai muutenkin lähiseudun suomenkielisen alueen ihmiset eivät ole kuulleetkaan Fagerön ruokapaikasta vaikka sinne ei ole pitkä matka. Tietenkin oman kunnan ruokapaikkoja täytyy aina suositella mutta jos haluaa hiukan luksusta ja rantanäkymiä on valinta helppo. Meiltä Horosta on sinne melko lyhyt matka vaikka osittain päällystämätöntä tietä.
Koska oli likan nimipäivä päätimme syödä jäätelöt jälkiruuaksi ja tilasimme ne terassin jätskiluukulta. Hyvänen aika. Arviolta puoli kiloa jäätelöä home made -tyyppisen tötterön päällä oli minulle liikaa joten koirat saivat herkutella myös.

Aivan liian harvoin meillä on aikaa mennä veneilemään ja uhkailenkin usein että laitetaan tuo meidän paatti Tori.fi:n sivuille.
Kari vastustaa kiihkeästi.
Lauantaina suunnittelimme tarkkaan että ehdimme työkeikkani jälkeen päivällä Kaskisiin ja veneellä Sälgrundin majakkasaareen.
Siellä oli taas lohisoppaa ja kahvio auki kuten muutaman kerran kesässä tapaa olla. Kuljetus vie ja tuo halukkaat kyllä nonstoppina rannasta. Omaa venettä piti testata sillä ensi viikolla tulee kesälomavieraita. Toivomme että pääsevät hekin ajelemaan.

Saaressa kävellään hienoa metsäpolkua pitkin majakan ja luotsiaseman luo.

Piti kilpailla kuka osaa heittää kiven kallioilta mereen saakka - taisi Kari vain onnistua!

Takaisin tullessa pienimmät nukahtivat veneeseen. Shiba Inu Steeda haluaa nukkua itsekseen mutta villakoira Elmo nukkuu parhaiten sylissä.

Kotiin tultiin ruohoa leikkaamaan ja tekemään pikkuhommia jotka täytyy viikonloppuisin ehtiä jossain välissä - ja aina toivoo että pääsisi saunaan ja paljuunkin. Aamulla kirkkoon kuvaamaan rippiryhmäkuvaa ja päivällä rippinuoria. Ja naapuriin on kutsuttu rippikahveillekkin!

Huomasin pari päivää sitten että kananmunat ovat aika vähissä.
Tästä pystyin minäkin päättelemään että Teuvan Reko kokoontuu pian ja pistäydyin heti ehtiessäni Facebookkiin omaan Rekoryhmään.
Olin hiukan myöhässä - joidenkin myyjien tilausaika oli jo mennyt umpeen.
Tilasin kuitenkin kananmunia, juustoa ja tuorejuustoa lehmänmaidosta, paprikoita, tomaatteja ja ihania kevätrullia. Talletin kaikki tilaukseni leikkaa-limaa-toiminnolla kalenterisovellukseen jonka saan auki kännykälläkin.

Tämä on meidän perheelle jo tuttu juttu. Mennään tapahtumaan koko jengi, minä kuljen kännykkälistan kanssa mitä mistäkin, Jiit kantavat saaliit autoon ja Kari kulkee kukkaron kanssa. Shiba Inu Steeda katselee tapahtumaa auton takalasilta arvokkaasti ja Villakoira Elmo pinkoo remmi kireällä kunnes minä tartun ohjaksiin. Se yrittää joka kerta karata autosta ilman hihnaa ja pari kertaa on onnistunutkin, mutta onneksi se antaa ottaa itsensä iloisena kiinni.
Meno on Rekolla sen verran rentoa että moiset tempaukset vain naurattavat porukkaa vaikka meitä hiukkasen hävettää...

Wikipedia määrittelee Rekon näin:
"REKO-lähiruokarengas tai -ryhmä on joukko kuluttajia ja lähiruokatuottajia, jotka käyvät keskenään kauppaa yksinkertaisen mallin mukaan. REKO eli Rejäl konsumption tarkoittaa ”Luotettavaa kuluttamista – siistiä, mukavaa ja reilua”. Malli on saanut alkunsa Suomessa Pohjanmaalla kesällä 2013. Thomas Snellman tutustui Amap-toimintamalliin Ranskassa ja mietti, miten hyvin se toimisi täällä meillä Suomessa. REKO-mallin kokeilu aloitettiin Vaasassa ja Pietarsaaressa. Nyt tällä mallilla myydään lähiruokatuotteita jo lähes kaikissa maakunnissa. Marraskuussa 2015 Suomessa toimi jo yli 100 REKO-ryhmää."

En osaa sanoa säästämmekö kuukauden ruokalaskussa tällä tavoin paljoakaan mutta haluamme ostaa Rekolta jo periaatteesta. Ja ei haittaa kun voi jutella suoraan tuottajan kanssa ja ruoka on ihan tuoretta. Eikä ole turhanpäiten pakattu moneen muoviin. Eikä sitä ole rekalla ajelutettu pitkin Suomea edestakaisin. Ja Rekolla näkee aina tuttuja ja kälätämme siellä innoissamme kun jonotamme tuotteita.

Tänään ihmettelin ääneen missä juustontuottaja on ja sain kuulla että Rekon aikataulua oli siirretty puoli tuntia eteenpäin. Ja me kun pidettiin kauheaa kiirettä että olisimme ehtineet sillä tulen kotiin töistä puoli kuudeksi, sitten pitää äkkiä syödä ja sitten kuudeksi takaisin kirkonkylälle jonne on melkein 20 km. Reko kestää vain puoli tuntia ja siinä ajassa on kaikki tuotteensa jonotettava. Lukihan se siellä Facebookissa mutta enhän minä ollut sitä huomannut. Olen tyytyväinen muutettuun aikatauluun, parempi noin!

Kuulin tänään - kun oli jo myöhäistä enää mitään Rekolle tilata - että saan ihania ja odotettuja kesävieraita ensi viikolla. Sovin tutun rekomyyjän kanssa sitten erikseen että hän tuo minulle ensi viikon alussa töihin pari herkullista piirakkaa että riittää kahvin kanssa tarjottavaa. Minulla sattuu (onneksi) olemaan töitä koko viikonlopun joten en itse ehdi leipomaan - joten tämä on aivan mahtava vaihtoehto. Edullista, kotona leivottua piirakkaa ilman lisäaineita.

Joskus haaveilen että minäkin laittaisin tuotteita myyntiin sillä puutarhani tuottaa kaikenlaista yli tarpeen. Ehkä sitten kun marjapuskat notkuvat marjoja, puut omenia ja vattuja kypsyy enemmän kuin itse tarvitaan. Sipuliakin näyttäisi tänä vuonna kasvavan hyvin - viileä ja sateinen kesä on sipulille mieleen. Kolmenlaista keväällä laitettiin, kelta-, puna- ja valkosipulia, viimeksimainitut itsekasvatetuista itusilmuista pari vuotta kasvateltua satsia. Katsotaan nyt kuinka innostutaan.
Siinä voisi olla hyvä paikka Jiiden tienata taskurahoja!

Ja ei kun lapsiparat töihin!

 

Muutama viikko sitten luin Facebookissa ihmisten päivityksiä kesälomistaan. Istuin väsystä vinossa koneellani ja sain idean: Mekin voitaisiin pitää lomaa!
Ensin sovin mieheni kanssa - joka on myös yksityisyrittäjä että hän sitten sitoutuu siihen että lomaa pidetään. Ettei sitten taas käytetä lomaa siihen että korjaa autoja joille tuli juuri silloin kiireellinen hätäkorjaus.

Sopimus tehtiin ja sitten tiedottamaan.
Paikallislehteen pikkuilmoitus ja nettisivuille päivitykset. Samoin Facebookkiin.
Sitten pujahdin iloiseen lomanodotustunnelmaan muiden mukana, ihan kuin ihmiset!
Olin valtavan iloinen ja innostunut. Tunsin kuuluvani joukkoon sillä minäkin pystyin hehkuttamaan miten monta päivää on loman alkuun.
Meillä nyt asuvat lainalapset, 13 v tyttö ja 10 v poika - eli Jiit - tempautuivat mukaan. Suunnitelimme etukäteen kaikenlaista ja intoilimme.

Loman alkua edeltävä päivä tietenkin räsähti liitoksistaan - Kari joutui yllättäen hakemaan erään auton sadan kilometrin päästä kun oli jarruputki katkennut. Tämä sitten poiki aikatauluihin dominoefektin niin että minunkin firmallani suunnitellut hommat viivästyivät että vähän meni ylitöiksi. Ja mies jatkoi hommiaan hiukan yli puolenyön sillä toinen auto oli levähtänyt Kasitien parkkipaikalle.  Mutta mitäs siitä - kun päästään lomalle!

1. Lomapäivä oli perjantai, ja menimme Vaasaan hankkimaan minun firmalleni kirjevaakaa sun muuta tärkeää joita en normaaliarkisin pääse ostalemaan sillä olen aina puodissani. Olimme suunnitelleet että päästään ajoissa nukkumaan mutta jotenkin siinä siivotessa ja touhutessa aika valui käsien välistä. Menimme puolen yön maissa sänkyyn. Tietenkin televisiosta - johon olimme viimmein saaneet sieltä Vaasasta kunnon seinätelineen joten minäkin näin telkkarin - tuli jännä elokuva jota teki mieli katsoa. Tietenkin, kun olisi pitänyt mennä varhain nukkumaan.

2. Lomapäivä oli lauantai, ja meidän piti olla klo 7:00 Vaasan satamassa sillä olin varannut meille Uumajan risteilyn. Olimme tosi vilakassa tuulessa laivan kannella ainakin tunnin silmät ristissä sillä minäkin olin edellisenä yönä rannekkeeni mukaan nukkunut 3 tuntia 33 minuuttia.
Ihmeesti kunnon ruoka seisovasta pöydästä toi voimia ja virkistystä. Koska täsmäsää oli ennustanut hyviä kelejä uskalsimme lähteä meidän avoautolla liikenteeseen. Avoautomme on ollut meillä vuodesta 1988, Plymouth Barracuda, vuosimallia 1971. Vanha kunnon veekasi. SIllä oli mukava römistellä katsomaan sisämaahan hirvitalolle ja sieltä pieniä sivuteitä hitaasti takaisin. Jiit istuivat takapenkillä vilttiin kääriytyneenä.

Uumajan satamasta noin 80 km sisämaahan, Bjurholmissa on hirvitalo. Siellä voi rapsutella hirvenvasoja!

https://www.visitumea.se/fi/tervetuloa-uumajaan

Tiet kyllä välillä kävivät huolestuttavankin pieniksi, mutta ainakin kohtaamamme ihmiset nostivat iloisena kättä ja me tietenkin heiluttelimme kuninkaallisesti takaisin. Kenties olimme hieman eksoottinen näky monivärisellä avoautollamme, Jiit takapenkilla vilttikäärössään kuin muumiot. Näimme hienoja maisemia, pieniä kyliä ja huvilayhdyskuntia. Kerran piti jännittää riittääkö polttoaine seuraavaan taajamaan mutta selvisimme hienosti. Uumajassa käytiin ostarilla ja ajeltiin kaupungilla, ja laiva lähti yhdeksältä takaisin Suomeen. Välillä Kari soitti isälleen huolestuneena miten koirien hoito sujui. Olimmehan olleet poissa koko päivän.  Onneksi olin varannut meille hytin, sillä iltapalan jälkeen olisimme nukahtaneet pystyyn.
Kello kaksi oltiin takaisin Vaasassa ja ajoimme pullot kilisten kotiin. Ostin Ikeasta viisi lasipulloa tulevaa omenamehusesonkia varten kun halvalla sai.

3. Lomapäivän aamuna nukuttiin univelkoja pois ja auton tyhjäämisen jälkeen lähdettiin Övermarkin Sportstugalle katsomaan Tervanpolttoa. Se oli yllättävän jännää ja tapahtuman kävijäennätyspäivänä oli ollut 1500 ihmistä katsomassa!

Iltapuolessa lähdettiin ongelle savustetut ahvenenkuvat silmissä Piolahteen. Viidessä minuutissa tuli kolme ahventa joten innostuimme kovasti.

 

Shiba Inu Steeda jaksoi toivoa että saa upottaa ahveneen pikku torahampaansa. Villakoira Elmo onnistui takertumaan koukkuun vain kerran.

Mutta siihen kolmeen ahveneen loppui se saalis ja tuuli yltyi niin että eväitä syödessä tuuli puhalsi kahvikuppini mereen kylmälaukun päältä. Lähdettiin sitten ahvenien kanssa kotiin ja grillattiin makkaraa.

4. Lomapäivä oli maanantai, ja yritin nousta hiukan ihmisten aikoihin. Istuin vessassa ja kuulin että jokin sihisee. Todettiin että vesiputki oli puhjennut ja sihisti vettä lattialle. Se päivä menikin sitten siihen että haettiin oman kunnan liikkeistä LVI-alan tarvikkeita ja samalla muutakin omakotitalon ylläpitoon tarvittavaa tavaraa. Naapurikaupungista Kurikasta kävimme ostamassa oikeaa, keitettyä punamultamaalia. Olemme lateksistakieltäytyjiä. Kurikan kusikiven kohdassa huomasin, että meidän vuoden vanha villakoira Elmo oli hoitanut jonkun kakkajuttunsa käteeni ja housuihini. Tämä riemastutti Jiit isoon iloon. Tiesittekö, että kusikivi on oikeasti sellainen kivi jonka viereen on Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik seurueineen perimätiedon mukaan pysähtynyt 18. heinäkuuta 1752? Tänään, 18.7.17, kuninkaan pissimisestä tulee kuulkaas 265 vuotta! Siitä kun ajelimme kotiin näin miten Juha Mieto istui ojanpenkereellä ja puhui kännykkäänsä. Loppupäivä sitten menikin vessan putkea korjaillessa.

Ja niitä ahvenia savustaessa. Poika ja Kari olivat mestareina. Paha vain että kävi niin että ne ahvenet paloivat hiileksi. Joku oli luurannut savustuslaatikkoon ja se oli jäänyt takareunastaan raolleen, joten savustukseen tarkoitettu leppäpuu oli roihahtanut palamaan.

Ja sitten olikin lomat lusittu!
Olikin ihan kiva päästä tänäaamuna töihin.