Heinäkuu 10. 2017

Robottiruohonleikkuri.
Perjantaina nuoret miehet kävi asentamassa sen noin niinkuin testimielessä että opitaan miten se toimii: Loppui heti kättelyssä se aitapiuhakin ja pitää odottaa että sitä tulee lisää.

Viikonloppuna nurmiroboa on pelasteltu mistä milloinkin ja sehän hakeutuu ongelmiin kuin vuoden vanha villakoirapoika Elmo.
Tänään se ilmoitti aamusta että sataa: Ryhtyy töihin vasta kolmen tunnin päästä. Eikä himmahtanutkaan vaikka ei tosiaan satanut. Oli satanut, joten se tuumi että antaa kuivua ensin.
Sitten säädin terää ja ohjelmoin sitä huomiseksikin leikkaanmaan.

Se on jäänyt tänään jumiin alppiruusupuskaan, autonrenkaaseen, juhannusruusupuskaan ja minne milloinkin. Sitä mukaa kun se löytää ongelmia minä keksin ratkaisuja (niin että tulee aivan oma isäntä mieleen...)

Isäni, joka asuu tässä puotini yläkerra äitini kanssa, ei suostu siirtämään autoaan vaikka parkkeerasi sen melkein piuhan päälle: Se saa riittää ja jos ei robotti tajua niin se on sen vika. Mitäs minä siihen sitten.

Mutta niin se on että sen perässä pitää kävellä että ymmärtää sen logiikan, tai sen puutteen.
Nyt pitäisi keksiä juttuja, joilla "merkitsen" sille kukkapenkit. Murautti hentojen juhannusruusujenkin yli ennenkuin kippasi selälleen. Perennatuet toimii, samoin reunakivet.

Naapurin kissan ilme kun seuraa nurmenleikkuurobottia
 

Elokuu 9. 2017

Tiedän, että olette kovasti murehtineet miten ruohonleikkuurobotin kanssa menee.
No minäpäs kerron.

Se on leikannut nurmikkoa ja olin jo melko tyytyväinenkin välillä. Se on ollut sellainen hauska ja tolkuton yli-positiivinen möngertäjä jolla ei ole oikein järkeä mitä voi tehdä ja minne mennä. Sitkeällä ahertamisella se kuitenkin on saanut koko nurmikon kohtuullisen siistiksi.

Monta kertaa päivässä olen sitä pelastellut mutta sehän on vain hyvä että tulee istumatyössä välissä käveltyä pihalla.

Viimeaikoina huolestuin kuitenkin sen mielenterveydestä, sillä se alkoi tekemään outoja peruuttelukuvioita. Se myös jumitti usein keskelle sileää nurmikkoa eikä liikkunut minnekkään. Näytössä luki "olen jumissa, paina nolla".

Se löydettiin useamman kerran isän PT:n (se on auto, ei Personal Trainer) alta vaikka se on melkein metrin päässä sen rajalangasta. Luulin että se on vain ihastunut. Siellä se ilmoitti "Olen poistunut työalueelta. Paina nolla"

Lopuksi se alkoi kertomaan hollanniksi (vaikka kieliasetus on suomi) kun tuli sade. "Sataa, odotan xx minuuttia" (het regent, ik kijk uit naar xx minuten) ja pyysin Karia katsastamaan roboa. Hän totesi hämmästyneenä että kolme sen neljästä suojakuoren ruuvista on kokonaan kadonnut ja eturenkaan ruuvi puuttuu myös.
Robo sai uudet ruuvit ja katso: Sen koko persoonallisuus muuttui ja kuviot selkenivät. Se raukka luuli siksi olevansa jumissa kuin suojakuori luiskahteli silmille ja pyörä jumitti.

Seuraan jännittyneenä miten sujuu.
Äsken kävin sen pelastamassa laturiin koska se oli törmännyt väärään paikkaan jätettyihin kottikärryihin. Ja ilmoitti "Olen jumissa, paina nolla." Sitä ennen se oli mönkinyt ison kuusen alle, kipannut selälleen ja ilmoitti "Olen ylösalaisin. Paina nolla".

Alkaa olla aika keksiä sille nimi. Posityyhtynen?

PS. En kuitenkaan mitään halua vihjailla kun se hollantia alkoi puhua kun 75% ruuveista puuttui.